Raskausaikana

Kun toteat olevasi raskaana ja olet varmistanut asian raskaustestillä, ota yhteyttä neuvolaan. Kerro mahdollisista perussairauksistasi ja lääkityksistäsi ensikäyntiä varatessasi. Jos kuukautiskiertosi on säännöllinen, raskauden kesto ja laskettu aika voidaan määrittää viimeisten kuukautisten alkamispäivästä. Täysiaikainen raskaus kestää 40+0 viikkoa. Laskettu aika ei ole koskaan tarkka, mutta suurimmassa osassa raskauksista synnytys käynnistyy raskausviikkojen 38+0 ja 41+6 välillä. Laskettu aika varmistetaan alkuraskauden ultraäänitutkimuksella.

Mikäli raskautesi ei ole toivottu ja harkitset raskauden keskeytystä, ole pikaisesti yhteydessä seksuaaliterveyspalveluihin tai neuvolaan.

Raskauden jatkuessa neuvolan terveydenhoitaja seuraa sinun ja sikiön terveyttä raskausajan säännöllisillä neuvolakäynneillä. Odotetun vauvan toinen vanhempi, puolisosi tai muu tukenasi oleva henkilö voi halutessasi osallistua kanssasi kaikille neuvolakäynneille.

Ensimmäisellä neuvolakäynnillä sinulle tehdään lähete laboratorioon veriryhmän ja Rhesus-tekijän määrittämiseksi. Toisesta verinäytteestä tutkitaan kuppa- ja hiv-vasta-aineet sekä hepatiitti. Virtsanäytteestä tutkitaan valkuaisen, sokerin ja tarvittaessa bakteerien määrää. Terveydenhoitaja kartoittaa terveydentilasi: hän mittaa sinulta verenpaineen, pituuden ja painon, määrittää painoindeksin (BMI) sekä käy läpi mahdolliset perussairautesi ja käytössä olevat lääkkeet.

Ensikäynnillä saat mukaasi neuvolakortin. Siihen merkitään kaikki raskausajan neuvola- ja äitiyspoliklinikkakäynnit. Neuvolakortissa on tärkeää tietoa koskien raskautesi kulkua ja omaa terveyttäsi. Terveydenhuollon ammattilaiset tarvitsevat näitä tietoja, mikäli joudut äkillisesti sairaalahoitoon. Pidä neuvolakorttia koko raskauden ajan aina mukanasi.

Terveydenhoitaja tekee ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen sinulle raskauslähetteen synnytyssairaalaan. Sairaala lähettää kutsun ensimmäiseen ultraäänitutkimukseen vastaanotettuaan lähetteen.

Sokerirasituskokeella selvitetään onko odottajalla raskausdiabetes eli GDM. Koe tehdään lähes poikkeuksetta kaikille odottaville äideille. Raskausdiabetes tarkoittaa sitä, että odottavan äidin veren glukoosiarvo (ns. verensokeri) on poikkeava. Tämä voi johtua heikentyneestä insuliinin vaikutuksesta (insuliiniresistenssi) tai haiman puutteellisesta insuliinin erittämisestä. Insuliiniresistenssiä lisäävät äidin kehon rasvamäärän kasvu sekä tietyt istukkahormonit, joiden eritys lisääntyy raskauden edetessä, erityisesti raskausviikoilla 20-32.

Sokerirasituskoe tehdäänkin pääsääntöisesti raskausviikoilla 24–28. Jos sairastumisriski arvioidaan olevan suuri (painoindeksi BMI on vähintään 35 kg/m2, on todettu aikaisempi raskausdiabetes tai todettu munasarjojen monirakkulatauti, raskauden alussa virtsanäytteestä löytyy sokeria tai lähisuvussa on tyypin 2 diabetesta), rasituskoe tehdään jo raskausviikoilla 12–16. Jos tulos on tuolloin normaali, se uusitaan raskausviikoilla 24–28. Poikkeavaa sokerirasitusta ei tarvitse uusia.

Mikäli odottajalla todetaan raskausdiabetes, neuvolan terveydenhoitaja ohjaa verensokerin kotiseurannan ja antaa ohjausta raskausdiabeteksen hoidosta. Säännölliset ateriarytmit, terveellinen ruokavalio ja liikunta ovat hoidon kulmakiviä. Vaikka kotiseurannassa sokeriarvot olisivat kunnossa, tulee ruokavaliossa välttää nopeita hiilihydraatteja (sokeri, valkoinen vehnäjauho, sokeripitoiset mehut, karkit yms.) koko raskauden ajan. Näin verensokeritasoja pyritään pitämään tasaisina ja normaalilla tasolla. Jos edellä olevat keinot eivät riitä, tarvitaan lisäksi lääkehoitoa. Lääkehoitoa tarvitsevan odottajan raskausdiabeteksen seuranta siirtyy erikoissairaanhoitoon.

Raskausdiabeteksella on vaikutuksia sekä odottajaan että syntyvään vauvaan. Sikiö voi mm. kasvaa raskausaikana isoksi raskausdiabeteksen seurauksena (tällöin puhutaan sikiön markosomiasta). Tätä pyritään ehkäisemään pitämällä odottajan verensokeritasot tasaisina ja normaalilla tasolla. Vastasyntyneen verensokeritaso voi myös olla poikkeavan matala, jolloin vaarana on aivojen energian saannin häiriintyminen. Tästä syystä vastasyntyneen verensokeritasoja seurataan synnytyssairaalassa säännöllisesti. Tarvittaessa vastasyntyneen verensokeritasoa nostetaan suun kautta annettavalla glukoosi geelillä tai suonensisäisesti glukoosi-infuusiona. Raskausdiabetes suurentaa äidin riskiä sairastua myöhemmin 2-tyypin diabetekseen. Tästä syystä sokerirasituskoe uusitaan raskausdiabeetikoille viimeistään vuoden kuluttua synnytyksestä, mutta jo aiemmin jos hoitoon on tarvittu myös lääkitystä. 

On myös tärkeää huomata, että mikäli odottaja kieltäytyy suositellusta sokerirasituskokeesta, aiheuttaa tämä automaattisesti vastasyntyneen verensokeriseurannan. Tällä tavalla voidaan varmistua vastasyntyneen riittävästä verensokeritasosta.

Lisää tietoa saat raskausdiabeteksen käypä hoito-ohjeesta.

Raskauden alussa ajatus imetyksestä voi tuntua vielä kaukaiselta. Naisen keho valmistautuu imetykseen kuitenkin jo odotusaikana. Voitte valmentaa itseänne tulevaan yhdessä lukemalla oikeaa ja asianmukaista imetystietoa. Imetyksestä on lukuisia terveyshyötyjä vauvalle ja äidille ja perheen tuki on korvaamattoman tärkeää imetysaikana. Imetys onkin koko perheen asia. Suomessa suositellaan vauvan täysimetystä mielellään kuuden kuukauden ja vähintään neljän kuukauden ikään saakka.

Äidinmaito riittää ainoaksi ravinnoksi ensimmäisten kuuden kuukauden ajan useimmille normaalipainoisina syntyneille lapsille. Neuvolasta ja sairaala Novan imetyspoliklinikalta saa tarvittaessa tukea imetykseen liittyvissä haasteissa. Täysimetys tarkoittaa sitä, että vauva saa äidinmaidon lisäksi vain D-vitamiinivalmistetta kahden viikon iästä alkaen. Puolen vuoden iästä alkaen vauva tarvitsee äidinmaidon ohella kiinteitä ruokia kasvun ja kehityksen turvaamiseksi, mutta äidinmaito on tässäkin vaiheessa vauvan pääasiallinen ravinnonlähde. Jos kiinteän ruoan tarjoamista aloitellaan jo aikaisemmin, vauvan tulee olla täyttänyt neljä kuukautta ja olla myös motorisesti valmis maisteluannoksiin. Neuvola ohjaa perhettä kiinteiden ruokien aloittamisessa.

Imetys edistää äidin ja vauvan terveyttä nyt ja myöhemmin elämän aikana. Moni imetyksen hyödyistä on sitä suurempi, mitä enemmän lapsi saa äidinmaitoa – mitä pidempään lasta imettää, sitä suuremmat hyödyt ovat äidille ja lapselle. Maidon koostumus on myös erilaista eri-ikäisille ja eri raskausviikoilla syntyneille lapsille – se vastaa aina juuri oman lapsesi tarpeita.

Äidille välittömästi ilmeneviä hyötyjä ovat mm. nopeampi toipuminen synnytyksestä; kohtu supistuu paremmin ja jälkivuotoa on vähemmän. Imettäessä erittyvä oksitosiini on mielihyvähormoni, joka lievittää stressiä ja saa äidin tuntemaan olonsa luottavaiseksi. Imetys suojaa äitejä myös synnytyksen jälkeiseltä masennukselta. Mitä useamman vuoden nainen elämästään imettää, sitä pienempi on hänen riskinsä sairastua muun muassa 2-tyypin diabetekseen, korkeaan verenpaineeseen, rintasyöpään tai munasarjasyöpään. Imetys voi auttaa myös painonhallinnassa.

Lasta imetys suojaa erilaisilta tulehduksilta. Täysimetys vähentää tutkitusti esimerkiksi korvatulehduksia sekä hengitystie- ja suolistotulehduksista johtuvia sairaalakäyntejä. Rintamaidossa on muun muassa runsaasti erilaisia maitohappobakteereja, joiden avulla lapsen suolistoon kehittyy mahdollisimman laaja bakteerikanta. Imetys voi suojata myös astmalta, atooppiselta ihottumalta ja kätkytkuolemalta. Imetetyillä lapsilla on vähemmän keskosten vaikeaa suolistosairautta (nekrotisoivaa enterokoliittia). Ennenaikaisesti syntynyt vauva hyötyy siis äidinmaidosta aivan erityisesti. Keliakiaa ja lapsuusiän leukemiaa, sekä myöhemmin lihavuutta, diabetesta ja korkeaa verenpainetta esiintyy imetetyillä lapsilla vähemmän kuin korvikeruokituilla.

Alkuun päästyään imetys on usein vaivattomin tapa ruokkia vauvaa. Imetys on vauvalle ja äidille myös muuta kuin ruokaa – se luo läheisyyttä ja tuo turvaa. Siksi sairaala Novassa ollaan valmiita auttamaan, tarvitsetpa ohjausta raskausaikana, synnytyksen aikana tai vuodeosastolla vauvan syntymän jälkeen. Ihokontakti, vauvantahtinen imetys, ympärivuorokautinen vierihoito ja lisämaidon välttäminen ilman lääketieteellistä syytä tukevat imetyksen käynnistymistä. Imetyksen alkuvaiheessa ohjaamme välttämään tuttia ja tuttipulloa – näin äidin rinnat saavat riittävästi stimulaatiota tuottaakseen riittävästi maitoa. Aina imetys ei kuitenkaan ole helppoa. Ammattilaiset ovat apuna koko imetysmatkan ajan: neuvolasta, synnytysyksikön kätilöiltä sekä tarvittaessa imetyspoliklinikalta. Suurin osa perheistä toivoo imetyksen onnistuvan. Perheitä ohjataan yksilöllisesti ja yhteisymmärryksessä perheen toiveiden mukaisesti. Kerrottehan siis avoimesti omista ajatuksistanne ja toiveistanne myös vauvan ruokintaan liittyvissä asioissa.

Synnytys on jännittävä ja ainutlaatuinen kokemus sinulle naisena ja äitinä. Se voi aiheuttaa joskus pelkoa, jonka taustalla voi olla erilaisia syitä. Synnytykseen liittyvä pelko kannattaa ottaa rohkeasti puheeksi neuvolassa. Neuvolan terveydenhoitaja on tottunut puhumaan synnytyspelosta. Hän käy kanssasi läpi synnytykseen liittyviä ajatuksia ja antaa tietoa, jota tarvitset pohtiessasi tulevaa synnytystä ja itseäsi synnyttäjänä. Usein keskustelu ammattilaisen kanssa auttaa helpottamaan synnytykseen liittyvää normaalia huolta ja jännitystä. Et ole asian kanssa yksin.

Joskus pelko on kuitenkin tavallista voimakkaampaa ja saattaa tuntua jopa lamaavalta. Tarvittaessa neuvolan terveydenhoitaja voi tehdä sinulle lähetteen sairaalan synnytyspelkopoliklinikalle. Synnytyspelosta voit keskustella kätilön, lääkärin ja esimerkiksi psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Pyrimme yhdessä löytämään keinoja, jotka tukevat sinua synnytyksen lähestyessä ja auttavat sinua miettimään synnytykseen liittyviä asioita.

Synnytyspelosta kärsiville ensisynnyttäjille on sairaala Novassa tarjolla synnytysvalmennusryhmiä. Näihin voi osallistua neuvolan lähetteellä. Tarvittaessa voidaan lisäksi ohjata yksilökäynti sype-poliklinikalle.

Ketään ei pakoteta tai painosteta mihinkään. Tavoitteenamme on auttaa sinua ja puolisoasi valmistautumaan synnytykseen, vähentää pelkoa ja lisätä luottamustasi itseesi synnyttäjänä. Tavoitteena on auttaa sinua saamaan hyvä synnytyskokemus synnytystavasta riippumatta. Lisää tietoa synnytyspelosta ja sen hoidosta löydät Terveyskylästä.

Raskausaikana tehtävien ultraäänitutkimusten tarkoitus on todeta, onko raskautesi edennyt normaalisti, sekä saada tietoja mahdollisista riskitekijöistä. Sikiöseulontatutkimuksia ovat ultraäänitutkimukset, odottajan verinäytteestä määritettävät merkkiaineet sekä näiden yhdistelmät. Poikkeava seulontatesti ei merkitse sikiön sairautta, vaan sikiöpoikkeavuuden kohonnutta riskiä. Normaali seulontatulos ei puolestaan takaa tervettä lasta.

Kaikille raskaana oleville tarjottavat maksuttomat tutkimukset:

• Varhaisraskauden yleinen ultraäänitutkimus raskausviikolla 10+0-13+6. Yleisessä ultraäänitutkimuksessa varmistutaan raskaudesta, määritetään raskauden kesto ja tarkistetaan sikiöiden lukumäärä. Voit osallistua tähän ultraäänitutkimukseen, vaikka et osallistuisi sikiöseulontatutkimuksiin.
• Kromosomipoikkeavuuksien seulonta toteutetaan ensisijaisesti varhaisraskauden yhdistelmäseulonnalla, mikä sisältää verinäytteen raskausviikolla 9+0 − 11+6 ja niskaturvotuksen mittauksen yleisen ultraäänitutkimuksen yhteydessä raskausviikolla 11+0 – 13+6. Kromosomiseulontaan osallistuvat käyvät verikokeissa noin 14 päivää ennen alkuraskauden ultraäänitutkimusta. Joskus ultraäänitutkimuksessa todetaan, että kuukautisista laskettu raskaudenkesto ei pidä paikkaansa. Tällöin tutkimus voidaan joutua uusimaan kromosomiseulontaa varten oikeana ajankohtana tai toteuttamaan kaksoisseula-verikokeella raskausviikolla 15+0-16+6.  Varhaisraskauden yhdistelmäseulonta löytää 85 % ja kaksoisseula-verikoe 60 % etsityistä kromosomihäiriöistä. Millään tutkimuksella ei voi täysin taata syntyvän lapsen normaalia kromosomistoa ja rakennetta.
• Ultraäänitutkimus vaikeiden rakennepoikkeavuuksien selvittämiseksi (ns. rakenneultra) raskausviikolla 18+0 - 21+6 tai raskausviikon 24+0 jälkeen.

Neuvolan ensikäynnillä saat tietoa sikiöseulonnoista ja sinulta kysytään halukkuudestasi osallistua seulontatutkimuksiin. Näin sinulle jää aikaa pohtia osallistumistasi. Voit itse päättää mihin tutkimuksiin haluat osallistua.  Voit myös muuttaa mielipiteesi missä tahansa seulonnan vaiheessa, kunnioitamme päätöstäsi. Näistä seulontatutkimuksista kieltäytyminen ei vaikuta raskautesi ja synnytyksesi seurantaan tai hoitoon, eikä lapsesi hoitoon syntymän jälkeen.

Mitä jos seulontatulokseni on poikkeava?

Yleisimmät seulonnassa löytyvät poikkeavuudet ovat kromosomien 13, 18 ja 21 (Downin oireyhtymä) lukumäärissä. Kromosomipoikkeavuuksia ei voida seulonnalla löytää suoraan. Tutkimalla raskaana olevan verikokeesta tiettyjä biokemiallisia ainepitoisuuksia sekä sikiön niskaturvotusmittaa voidaan kuitenkin löytää ne sikiöt, joiden kromosomipoikkeavuuden todennäköisyys on suurentunut. Todennäköisyys esitetään riskisuhdelukuna, jossa rajana on 1:250. Kohonnut riskisuhdeluku ei vielä tarkoita, että sikiöllä olisi poikkeavuus. Raskaana olevista 3–5 % erottuu korkeamman riskin ryhmään. Jos kuulut seulontatutkimuksen perusteella korkeamman riskin ryhmään, sinulle tarjotaan mahdollisuus jatkotutkimuksiin.

Mikäli seulonnan perusteella saatu kromosomipoikkeavuusriski on korkea tai sikiöltä löytyy rakennepoikkeavuuksia, sinulle tarjotaan mahdollisuus lisätutkimuksiin. Tarjottavat jatkotutkimukset arvioidaan aina yksilöllisesti riskituloksen sekä löydösten perusteella. NIPT-tutkimuksella (sikiön trisomiatutkimus äidin verestä) voidaan seuloa sikiön yleisimmät trisomiat ( 21-trisomia eli Downin syndrooma, 18- trisomia ja 13-trisomia), sekä sukupuolikromosomien lukumääräpoikkeavuudet. Menetelmässä hyödynnetään äidin verenkierron sikiöperäistä DNA:ta, eikä tutkimukseen liity keskenmenoriskiä. Vastaus saadaan noin kahdessa viikossa.

Lapsivesipunktiolla tutkitaan vaihtoehtoisesti joko pikatutkimuksella kromosomit 13, 18 ja 21 sekä sukupuolikromosomit X ja Y, tai tarvittaessa viljelyllä kaikki kromosomit. Vastaus saadaan 4–14 päivässä tutkimuksesta riippuen. Lapsivesipunktioon liittyy 0,5 % keskenmenoriski. Vastauksista soitetaan sinulle kotiin, ellei toisin sovita. Kaikki jatkotutkimukset ovat aina vapaaehtoisia ja niistä päätetään yhdessä raskaana olevan kanssa.

Terveyden kannalta merkittäviä synnynnäisiä kehityshäiriöitä esiintyy 2–5 prosentissa raskauksista ja pienempiä jopa kymmenessä prosentissa. Kaikkia rakennepoikkeavuuksia ei voida löytää, yleisimmin löytyvät vaikeat viat. Löytyneet rakennepoikkeavuudet kartoitetaan mahdollisimman hyvin jatkoultraäänitutkimuksilla kokeneen lääkärin tekemänä. Tarvittaessa gynekologi lähettää odottajan lisätutkimuksiin yliopistosairaalaan. Usein tarvitaan myös kromosomien tutkimista lapsivedestä, koska tiettyihin rakennepoikkeavuuksiin liittyy myös kromosomipoikkeavuuksia.

Jatkotutkimusten jälkeen voit tehdä raskauttasi koskevia päätöksiä käytettävissä olevan tiedon perusteella. Mikäli sikiöllä todetaan kromosomipoikkeavuus tai vaikea rakennepoikkeavuus, raskauden keskeyttäminen on mahdollista raskausviikolle 24+0 saakka. Jos raskautta päätetään jatkaa, sitä seurataan ja syntyvän lapsen hoito suunnitellaan yksilöllisesti. Tietoa pyritään antamaan mahdollisimman paljon.

Vaikka poikkeavan seulontatuloksen mahdollisuuden tietää etukäteen, tieto on perheelle järkytys. Epätietoisuus ja lisätutkimusten odottaminen on henkisesti kuormittavaa. Perheen halutessa järjestämme tapaamisen kätilön, sosiaalityöntekijän tai esimerkiksi sairaalapastorin kanssa, jotka ovat erikoistuneet tukemaan perhettä henkisesti. Päätös keskeyttää toivottu raskaus sikiön vaikean vamman tai sairauden takia on perheelle raskas. Ennen päätöstä annamme perheelle kaiken mahdollisen informaation sikiön tilanteesta ja ennusteesta. Myös raskauden jatkuessa huoli sikiön voinnista voi viedä voimia ja painaa vanhempien mieltä. Ammattilaisten tarjoamaa tukea on mahdollista saada niin pitkään kuin se koetaan tarpeelliseksi.

Jos raskaudessasi tarvitaan erityisseurantaa, seurantakäynnit toteutetaan äitiyspoliklinikalla. Neuvolakäyntejä jatketaan äitiyspoliklinikkakäyntien rinnalla yleensä normaalisti. Voit tarvita erityisseurantaa esimerkiksi perussairautesi tai raskauteesi liittyvän tilanteen vuoksi. Tavallisia raskausajan erityisseurantaa tarvitsevia perussairauksia ovat esimerkiksi diabetes, verenpainetauti tai epilepsia. Tarvittaessa seurantaasi tehdään yhteistyössä muiden asiantuntijoiden kanssa, esimerkiksi sisätautien poliklinikalla. Raskauteen liittyviä erityistilanteita ovat esimerkiksi monikkoraskaus tai lääkehoitoa vaativa raskausdiabetes eli GDM.

Äitiyspoliklinikallamme toimii erikoisvastaanottoja, joissa voit tavata kätilön ja lääkärin oman tilanteesi mukaan. Synnytyspelkopoliklinikka, imetyspoliklinikka, GDM-poliklinikka ja HAL-poliklinikka (HAL=huumeet, alkoholi ja lääkkeet) antavat sinulle tukea ja ohjausta yksilöllisesti. Voit saapua vastaanotolle yhdessä puolisosi tai muun valitsemasi tukihenkilön kanssa.

Alkuraskauden (13+6 asti) päivystyskäynnit tapahtuvat omassa terveyskeskuspäivystyksessä. Raskausviikosta 14+0 eteenpäin raskausajan päivystyskäynnille tullaan naistentautien ja synnytysten päivystykseen. Syitä naistentautien ja synnytysten päivystyskäynnille ovat esimerkiksi poikkeava verinen vuoto, ennenaikainen supistelu tai raskausmyrkytyksen oireet.

Päivystyskäynnille tullaan esimerkiksi neuvolan lähetteellä tai soittamalla ensin tilannearviota varten naistentautien ja synnytysten päivystykseen. Päivystyskäynnillä kannattaa varautua pidempäänkin odotukseen, koska kätilö ja lääkäri ottavat potilaita vastaan kiireellisyysjärjestyksessä ilman ajanvarausta.

Muista aina ottaa neuvolakortti mukaan päivystyskäynnille.

Perheen tavat ja tottumukset on hyvä muuttaa odotusaikana sellaisiksi, että ne tukevat lapsen suunterveyttä. Odottavan perheen suun hoito (neuvolaesite).

Säännöllisen ruokailurytmin omaksuminen on tärkeää ja napostelua sekä virvoitusjuomia on hyvä opetella välttämään jo odotusaikana. Hampaat kestävät päivässä noin 5–6 happohyökkäystä, mikä tarkoittaa suun pH:n laskua. Ksylitoli auttaa katkaisemaan happohyökkäyksen. Ksylitolituotteiden säännöllinen käyttö auttaa myös ehkäisemään reikiintymistä. Ksylitoli - Terveyskirjasto.

Hampaat tulee harjata kaksi kertaa päivässä fluorihammastahnalla. Lisäksi hammasvälit kannattaa puhdistaa päivittäin ennen hampaiden harjausta. 

Säännöllisistä suun terveystarkastuksista on hyvä pitää huolta. Reikiintymistä aiheuttava kariesbakteeri (mutans-streptokokki) tarttuu yleensä vanhemmalta lapselle syljen välityksellä. On tärkeää, että vanhempien suu ja hampaat olisivat terveet ja hoidetut ennen lapsen syntymää.  

Ensimmäistä lastaan odottavat perheet voivat varata ajan suuhygienistille hoidon tarpeen arviointiin ja ohjaukseen. Hoidon tarpeenarviointi on maksuton ensimmäistä yhteistä lasta odottaville vanhemmille, kun käynti toteutetaan keskustellen. Muista toimenpiteistä peritään maksuasetuksen mukaiset maksut. Käynnillä keskustellaan vanhempien ja tulevan lapsen suun hoidosta. Osassa Keski-Suomea käynti on mahdollista toteuttaa myös videovastaanoton välityksellä. 

Tukiverkoston, kuten isovanhempien ja usein lasta hoitavien henkilöiden kanssa kannattaa keskustella suun terveyteen liittyvistä asioista. Erityisesti herkutteluun liittyviin asioihin tulisi kaikilla olla yhtenäinen linja. Isovanhempi tukena lapsen suun terveydessä.

Äidin monipuolinen ravinto on tärkeää odotusaikana, sillä lapsen hampaiden aiheet kehittyvät jo sikiövaiheessa. Sikiön suunterveys | Hammaslääkäriliitto.

Hormonaaliset tekijät vaikuttavat suun terveyteen:

• pienikin määrä plakkia voi aiheuttaa raskausgingiviitin eli voimakkaan ientulehduksen
• hampaiden reikiintymisriski kasvaa plakin bakteerimäärän lisääntyessä
• syljen koostumus muuttuu odotusaikana ja suu happamoituu, siksi eroosio- ja kariesriski voivat kasvaa
• raskaudenaikainen pahoinvointi lisää gingiviitin, karieksen ja eroosion riskiä

Säännöllisellä ja huolellisella hampaiden puhdistuksella ehkäiset kyseisiä sairauksia.

Terveitä elämäntapoja kannattaa vaalia raskauden ja äitiyden aikana. Alkoholilla ja tupakalla voi olla haitallisia vaikutuksia sikiön kehitykseen ja näiden aiheuttamat vauriot ovat usein pysyviä. 

Lue lisää: Odottavan äidin suunterveys | Hammaslääkäriliitto.