Blogikirjoitus: Lasten ääni kuuluviin sijaishuollon valvonnassa

Keski-Suomen hyvinvointialueen Sankarien kehittäjäryhmä osallistui toukokuussa etäyhteyksin Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen järjestämään tapahtumaan Mitä kuuluu sijaishuollolle nuorten silmin?

Tapahtuman tavoitteena oli päivittää tähän päivään vuonna 2012 julkaistut Nuorten suositukset lastensuojelun ja sijaishuollon laadun kehittämiseksi. Tapahtumaan osallistui ympäri Suomea lähes 20 lastensuojelun kehittäjäryhmää, jotka olivat valmistelleet puheenvuorot eri teemoista. Kehittäjäryhmien lisäksi puheenvuoroja oli kuuntelemassa ja kommentoimassa kansalliset lastensuojelun asiantuntijat. 

Oma sosiaalityöntekijä on lapselle tärkeä tuki

Meidän ryhmämme teemana oli laatia suosituksia lastensuojelun valvonnasta. Nostimme ensimmäisenä esille lapsen vastuusosiaalityöntekijän tärkeän roolin. Jokaisella sijaishuollossa olevalla lapsella ja nuorella tulee olla mahdollisuus tavata omaa vastuusosiaalityöntekijäänsä säännöllisesti. Nuori tarvitsee oman sosiaalityöntekijänsä yhteystiedot ja sovitun tavan pitää yhteyttä häneen. Sijaishuoltopaikan tulee tukea tätä yhteydenpitoa ja tiukkenevasta taloudesta huolimatta tulee sosiaalityöntekijän käydä fyysisesti paikan päällä lapsen ja nuoren luona, yhteydenpidon ei pidä tapahtua vain etäyhteyksin. 

Myös perhehoidossa olevilla lapsilla ja nuorilla on oikeus tietää omista oikeuksistaan ja oikeusturvakeinoistaan. Perhehoidon valvontaan kaivataan kansallisesti erillistä ohjausta. 

Nuorten palaute ja osallisuus ovat laadukkaan sijaishuollon perusta

Sijaishuoltopaikan oman toiminnan valvonnassa on tärkeää, että asiakasnuorilta kysytään aktiivisesti palautetta. Nuorten antamaan palautteeseen tulee suhtautua arvostavasti ja häntä tulee rohkaista ilmaisemaan mielipiteensä, vaikka itse asiasta oltaisiin eri mieltä. Nuoren asioihin liittyvästä päätöksenteosta tulisi käydä arjessa avointa keskustelua, jotta nuoren oma osallisuus ja toimijuus vahvistuu. 

Laitoksissa ja ammatillisissa perhekodeissa on laadittava hyvän kohtelun suunnitelma yhdessä lasten ja nuorten kanssa. Lapset ja nuoret osaavat hyvin konkretisoida sitä, mitä hyvä kohtelu tarkoittaa ja mitkä asiat ovat arjessa tärkeitä. 

Lasten ja nuorten kuuleminen monipuolisesti sijaishuollon aikana on tärkeää. Esimerkiksi Valtti- vertaisarviointi tarjoaa nuorille vertaisuuden kokemuksen, ja on yksi mahdollisuus nostaa esille myös mahdollisia epäkohtia. Keski-Suomen hyvinvointialueella vertaisarvioinnin menetelmä on aktiivisesti käytössä.

Valvonnan rakenteita on syytä tarkastella yhdessä

Nykylainsäädännössä korostuu yksiköiden omavalvonta ensisijaisena valvonnan muotona. Sijaishuoltoon tulee aina kohdentua myös säännöllistä ulkopuolista valvontaa asiakasturvallisuuden varmistamiseksi. 
Sijaishuoltopaikassa tulee olla helposti saatavilla myös sosiaaliasiavastaavan, lastensuojelun valvojien yhteystiedot omalta hyvinvointialueelta sekä Lupa- ja valvontavirastosta.  

Pohdimme myös hyvinvointialueiden valvontakäyntejä lastensuojeluyksiköihin. Sijaishuollon valvontatyö on nykyisellään koordinoimatonta, sillä valvontatyötä tehdään ympäri Suomea useiden eri hyvinvointialueiden edustajien toimesta. Tämä aiheuttaa päällekkäisyyttä, eikä valvontatyö perustu tällöin sosiaalihuollon tärkeisiin periaatteisiin tuttuudesta, läheisyydestä ja paikallisesta verkostotyöstä. Nykyinen lainsäädäntö ei vastuuta laitosten ja ammatillisten perhekotien sijoitushyvinvointialuetta (=sijaintihyvinvointialueita) ottamaan erityistä vastuita oman alueensa yksiköistä. 

Tämän vuoden alusta aloittanut Lupa- ja valvontavirasto on organisoinut lastensuojelun valvontaa eri työryhmiin siten, että yksiköiden rekisteröintiä, toiminnanaikaista suunnitelmallista ja reaktiivista valvontaa sekä ammattihenkilölain mukaista valvontaa hoitavat eri ryhmien ylitarkastajat. Toteutuuko riittävä ja ajantasainen tiedonkulku?

Päivän työskentelyn tuloksen kiteytyi lastensuojelun valvonnasta lauseet: 

Sijaishuollon valvonta on lasten oikeuksien valvontaa ja valvontatyöhön tulee sisältyä lasten ja nuorten itsensä tuottamaa tietoa sijaishuoltopaikan arjesta.

Kirjoittajina valvonta-asiantuntija Ansa Leinonen sekä Sankarien ryhmän kehittäjänuoret Hanna Ruokonen, Sara Helfenstein ja Siiri Vehniäinen.