Blogikirjoitus: Lääketieteen etiikka vaatii pysähtymistä aiheen äärelle

Kansainvälistä lääketieteen etiikan päivää vietetään 18.9. Lääketieteen etiikalla tarkoitetaan moraalisia periaatteita, arvoja ja velvollisuuksia, joihin laadukas lääkärintyö nojaa. Keskeisimpiä periaatteita ovat hyvän tekeminen, haitan välttämäinen, itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen sekä oikeudenmukaisuus. 

Arkisessa lääkärin työssä potilaalle luo turvaa hoitosuhteen luottamuksellisuus ja salassapitosäännöt, pidättäytyminen tutkittuun tietoon perustuvissa hoidoissa ja taloudellinen riippumattomuus. Potilaan tulee pystyä luottamaan saavansa asianmukaista ja laadukasta hoitoa. Aika ajoin erityisesti potilas–lääkärisuhteen luottamuksellisuudesta keskustellaan valtakunnallisesti. Lähtökohta tulee kuitenkin olla, että potilas voi omasta elämäntilanteestaan riippumatta hakeutua lääkärin hoitoon pelkäämättä esimerkiksi juridisia seuraamuksia. Lainsäädännöllisesti on vain muutama vakava poikkeus, joilla tätä luottamusta voidaan rikkoa. Nämä tilanteet koskevat lähinnä lastensuojelullisia tilanteita, ajokykyasioita sekä vakavia rikoksia. 

Lääketieteen historia on näyttänyt, että etikkaa ja siitä keskustelua tarvitaan. Erilaiset kriisitilanteet haastavat etiikkaa ja vaativat kirkastamaan sitä arkisessa työssä. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita on maan laajuisesti järjestetty uudelleen hyvinvointialueiden aloitettua. Talous on sosiaali- ja terveydenhuollosta käytävässä keskustelussa suuressa roolissa. Samalla kansalaisten luottamus sosiaali- ja terveydenhuoltoon on laskenut aiemmasta. Tässä ajassa etiikan merkitys korostuu. On äärettömän tärkeää talouden hallintaan ottamisen ja säästötoimien rinnalla muistaa etiikan periaatteet ja avata niitä myös palveluita käyttäville kansalaisille.

Etiikka on ja pysyy, sitä ei taloudelliset paineet tai yt-neuvottelut saa horjuttaa

Taloudelliset paineet ovat nostaneet aivan uudella tavalla arvioitavaksi tekemämme työn. Näkisin, että tämä kirkastaa myös työn etiikkaa. Palvelukokonaisuuksia ja asiakkaan saamaa hoitoa tulee arvioida eettisin periaattein: Saavutetaanko hoidolla hyvää? Pohjautuuko hoito hoitosuosituksiin? Onko hoito tasa-arvoista ja oikeudenmukaista? Onko potilaalla taloudellisesti mahdollista hakeutua hoitoon?

Etiikka vaatii, että arvioimme sosiaali- ja terveydenhuoltoa myös resurssien oikeudenmukaisen jakamisen näkökulmasta. Näkisin, että suurimmat nykyisen sosiaali- ja terveydenhuollon eettiset ongelmat Suomessa pohjautuvatkin juuri tähän. Resurssien jako ei tutkitusti jakaudu tarpeen mukaisesti vaan esimerkiksi psykiatristen sairauksin, päihdehäiriöiden ja lasten hoitoon käytetään huomattavasti tarvetta vähäisemmin resursseja. Samanaikaisesti suomalainen terveydenhuolto on kansainvälisesti vertaillen varsin toimenpideorientoitunut. Esimerkiksi tekonivelkirurgiaa toteutetaan paljon verrokkimaita runsaammin. 

Suomi kuuluu THL:n ja OECD:n raporttien mukaan niihin Euroopan maihin, joissa terveydenhuollon eriarvoisuus on poikkeuksellisen suurta. Tutkimusten mukaan hyväosaiset pääsevät julkisessa terveydenhuollossa hoitoon nopeammin ja helpommin kuin heikommassa asemassa olevat. Tämä näkyy myös siinä, että useita terveydenhuollon toimenpiteitä tehdään hyväosaiselle väestölle suhteellisesti enemmän. Samanaikaisesti terveydenhuollon asiakasmaksut ja lääkehoidonomavastuut ovat kansainvälisesti verrattuna poikkeuksellisen korkeita. Nämä haastavat lääketieteen etiikan periaatteita. 

- Sari Kokko, yleislääketieteen erikoislääkäri