Blogikirjoitus: Itsemurhien ehkäisy on arjen tekoja

Itsemurhien ehkäisy ei ala vasta kriisissä. Se alkaa paljon aikaisemmin. Se alkaa siinä, miten kohtaamme toisemme joka päivä. 

Kun puhumme itsemurhien ehkäisystä, ajatukset suuntautuvat helposti kriisitilanteisiin ja mielenterveyspalveluihin. Ne ovat tärkeä osa kokonaisuutta. Yhtä tärkeää on kuitenkin se, miten kohtaamme toisemme arjessa. Vastaanotolla, työpaikalla, koulussa, kotona, puhelimessa, harrastuksissa tai asioidessamme palveluissa voimme kaikki vahvistaa kokemusta siitä, että ihminen tulee nähdyksi ja kuulluksi.

Jokainen meistä kohtaa ihmisiä, joiden elämässä voi olla kuormitusta, menetyksiä, yksinäisyyttä, sairautta tai toivottomuutta. Usein kuormitus ei näy ulospäin. Siksi pienilläkin teoilla voi olla suuri merkitys. Katsekontakti, rauhallinen kohtaaminen, kuulumisten kysyminen tai kiireetön hetki voivat välittää viestin siitä, ettei ihminen ole tilanteessaan yksin.

Moni pohtii, mitä pitäisi sanoa, jos herää huoli toisen voinnista. Todellisuudessa tärkeintä ei ole löytää täydellisiä sanoja tai ratkaista toisen ongelmia. Riittää, että pysähdymme, kuuntelemme ja osoitamme, että vaikeistakin asioista saa puhua. Kokemus arvostavasta kohtaamisesta voi olla ratkaiseva ensimmäinen askel kohti avun saamista. Joskus merkityksellinen kohtaaminen voi olla muutaman minuutin keskustelu, jossa ihminen kokee tulleensa aidosti kuulluksi.

Itsemurha-ajatusten puheeksi ottaminen voi tuntua vaikealta. Huoli siitä, että sanoisi jotain väärää tai pahentaisi tilannetta, on ymmärrettävä. Tutkimus ja käytännön kokemus osoittavat, että suora ja rauhallinen kysyminen itsemurha-ajatuksista ei lisää itsemurhariskiä. Sen sijaan se voi helpottaa ihmistä kertomaan ajatuksistaan ja avata mahdollisuuden tarjota tukea silloin, kun hän sitä eniten tarvitsee.

Itsemurhien ehkäisy ei tarkoita sitä, että jokaisen pitäisi osata ratkaista vaikeita tilanteita yksin. Me kaikki voimme kuitenkin tunnistaa huolen, kohdata toisen arvostavasti ja huolehtia siitä, ettei hän jää yksin. Ammattilaisille tämä tarkoittaa myös sitä, että huolta ei tarvitse kantaa yksin, vaan tukea voi pyytää kollegoilta ja tehdä yhteistyötä muiden ammattilaisten kanssa. Läheisille ja muille arjen ihmisille tärkeintä on rohkaista avun hakemiseen ja pysyä rinnalla.

Arjessa voimme muistaa kolme yksinkertaista asiaa: 

• Kysy. Jos herää huoli, itsemurha-ajatuksista voi kysyä suoraan ja rauhallisesti.
• Kuuntele. Anna ihmiselle mahdollisuuksien mukaan aikaa kertoa kokemuksistaan.
• Varmista avun jatkuminen. Huolehdi, ettei ihminen jää yksin ja että hän saa tarvitsemansa tuen. 

Emme voi estää kaikkia itsemurhia. Voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, millaisen kokemuksen ihminen saa kohdatessaan meidät. Joskus jo se, että joku pysähtyy, kuuntelee ja uskaltaa kysyä, voi vahvistaa toivoa ja avata tien avun vastaanottamiseen. 

Itsemurhien ehkäisy ei ole vain kriisitilanteissa toimimista. Se on tapa kohdata toinen ihminen joka päivä. Siksi itsemurhien ehkäisy on ennen kaikkea arjen tekoja.

Markku Keurulainen, PsM

Kliiniseen mielenterveyspsykologiaan erikoistuva psykologi 
Itsemurhien ehkäisyn alueellisen työryhmän puheenjohtaja