Hyppää pääsisältöön
Pikkulapsiperheiden tukena

Uutinen

Perheiden rinnalla arjessa ja muutoksissa

19.1.2026

Pikkulapsiperheiden psykologien työssä kohdataan perheiden arjen kirjo, tilanteissa, joissa ilo, huoli, väsymys ja toivo kulkevat luonnollisesti rinnakkain.

Jyväskylän ja Uuraisten perheitä tukevat Elina Aho ja Noora Winter sekä pohjoisen Keski-Suomen alueella työskentelevä Tuulia Vangjeli kuvaavat työtään konkreettiseksi rinnalla kulkemiseksi. Se on mukana olemista lapsen kehityksen iloissa ja haastekohdissa, vanhempien uupumuksen keskellä sekä niissä hetkissä, kun tärkeintä on, että joku pysähtyy kuuntelemaan. 

Suorituspaineiden ja lisääntyneen tietoisuuden ristitulessa 

Psykologit tukevat perheitä odotusajasta aina esikouluikään saakka. Työ sisältää sekä lasten kehityksen arvioita että vanhempien jaksamisen tukemista. 

Vanhemmuuteen liittyvä kuormitus ja huoli ovat lisääntyneet. Moni kokee valtavia suorituspaineita. Vanhemmat haluavat olla hyviä, mutta arki on raskasta ja ohjeita tulvii joka suunnasta.  

–Yritämme palauttaa rimaa alemmas inhimillisyyden äärelle. Vanhemmat huolestuvat lapsensa kehityksestä tai omasta riittävyydestään. Tietoisuus on kasvanut ja tuo mukanaan syyllisyyttä. Pyrimme muistuttamaan, mikä on riittävän hyvää, Elina Aho kuvaa. 

Arvostava kohtaaminen ja vahva verkosto 

Psykologien vastaanotot vaihtelevat kertakäynneistä muutaman kerran käyntijaksoon tai lasten laajempiin tutkimuksiin. Etäyhteydet helpottavat pitkillä välimatkoilla ja mahdollistavat joustavan tuen. 

Työ on tiivistä yhteistyötä neuvoloiden, varhaiskasvatuksen, terapiapalveluiden ja kuntoutuksen, lääkäreiden ja avosairaanhoidon sekä sosiaalipalveluiden kanssa. Asiakas ja perhe pidetään aina keskiössä, ja verkostot ovat laajat 

Tiimityö on psykologeille suuri voimavara. He pitävät säännöllisesti yhteyttä, jakavat osaamista ja tukevat toisiaan.   
 
– Esihenkilömme on yksi tärkeimmistä tekijöistä, että jaksamme. Hän pitää meistä huolta, kuuntelee ja vie asioita eteenpäin. Se merkitsee valtavasti, Elina Aho kiittelee myös esihenkilöä. 

Resurssipaineista huolimatta työssä näkyy toivo 

Kireä taloustilanne ja henkilöstövaje haastavat psykologien työtä, kun jonot kasvavat ja perheet joutuvat odottamaan tukea, jota he tarvitsisivat jo nyt. Se on huoli, jota ammattilaiset kantavat päivittäin mukanaan. 

Silti vaikeuksien keskeltä löytyy myös paljon hyvää. Nepsy-hoitopolkuja on yhtenäistetty, yhteistyötä eri toimijoiden välillä tiivistetty ja palveluita viety kohti tasavertaisempaa suuntaa.  

Ne ovat askelia, jotka vahvistavat uskoa siihen, että perheiden saama tuki on jatkossa yhä sujuvampaa ja yhdenvertaisempaa. 

”Tämä on parasta työtä, mitä olen tehnyt” 

Pikkulapsiperhepsykologien työ on konkreettista, lämmintä ja syvästi vaikuttavaa. Työn ytimessä ovat hetket, joissa kohdataan perhe sellaisena kuin se on: väsyneenä, toiveikkaana, huolissaan tai helpottuneena. 

Noora Winter kuvaa, kuinka juuri nämä kohtaamiset ovat tuoneet hänen työhönsä uudenlaista merkitystä ja iloa. Arjen pienet edistysaskeleet, oivallukset ja perheiden vahvistuvat voimavarat nostavat työn imua, jota hän ei ole aiemmin näin voimakkaasti kokenut. 

– Se, että on saanut olla osa lapsen polkua ja perheen tarinaa, on joka kerta yhtä sykähdyttävää. On hienoa nähdä, että työ kantaa pitkälle ja muuttaa elämää, Tuulia Vangjeli kiteyttää tunteen, joka yhdistää koko tiimiä.