Keskustele ammattilaisen kanssa chatissa ja täytä terveyspalveluiden oirekyselyjä uudistuneessa verkkopalvelussa.
Lääkitystä vaativien sairauksien ilmaantuminen on tavanomaista ikääntymisen myötä. Useat eri sairaudet ja niiden lääkehoito voivat johtaa lääkkeiden määrän lisääntymiseen. Lisäksi elimistön luonnolliset ikääntymismuutokset saattavat muuttaa aiemmin käytössä olleiden lääkkeiden vaikutuksia. Tältä sivulta saat tietoa mitä seikkoja on hyvä huomioida lääkehoidossa ikääntyessä.
Turvallisen ja vaikuttavan lääkehoidon kulmakivi on tarkka tieto kotona käytössäsi olevista lääkkeistä, niiden vahvuuksista ja annoksista. Lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattihenkilö ei näe sähköisistä järjestelmistä, mitä lääkkeitä tosiasiassa käytät ja millä tavalla. Tämän vuoksi jokaisen lääkkeen käyttäjän on tärkeää itse laatia ja ylläpitää listausta käytössä olevista lääkevalmisteista. Reseptilääkkeiden lisäksi listalle on hyvä kirjata myös mahdolliset käytössä olevat itsehoitolääkkeet ja ravintolisät, kuten vitamiini-, hivenaine- ja luontaistuotevalmisteet. Pidä ajantasainen lääkityslista aina mukanasi ja näytä se terveydenhuollon ammattilaiselle palveluissa asioidessasi.
Tarkemmat ohjeet oman lääkityslistan laatimiseen sekä täytettävän lääkityslistan pohjan löydät sivulta
Monilääkitys eli usean eri lääkkeen käyttö on yleistä senioreilla. Monilääkitys voi lisätä haitta- ja yhteisvaikutusten riskiä, mutta näitä voidaan välttää ja hallita hyvällä lääkehoidon suunnittelulla ja seurannalla. Elimistön normaalit ikääntymismuutokset (kts. tarkemmin sivu Kehon muutokset) voivat myös muuttaa lääkeaineen vaikutuksia elimistössä. Tämän seurauksena pitkään käytössä ollut ja aiemmin hyvin sopinut lääke voi alkaa aiheuttamaan haittavaikutuksia.
Mahdollisten lääkehaittojen tunnistamista voi vaikeuttaa oireiden moninaisuus. Oireiden saatetaan ajatella liittyvän eri sairauksiin tai kuuluvan normaalisti ikääntymiseen. Senioreilla yleisesti esiintyviä lääkehaittoja ovat huimaus, lihasheikkous, suun kuivuminen, ummetus, muistivaikeudet, tokkuraisuus ja väsymys. Lääkkeen käyttäjän on tärkeä tarkkailla itse lääkkeiden vaikutuksia ja omaa vointia. Erityisesti lääkitysmuutosten yhteydessä vointia on hyvä seurata tarkasti. Havaituista voinnin muutoksista ja mahdollisista epäillyistä haittavaikutuksista on hyvä kertoa lääkärille, hoitajalle tai farmasian ammattilaiselle apteekissa tai terveydenhuollon yksikössä. Lääkehoidon tarvetta ja toteutusta on tärkeää arvioida säännöllisesti terveydenhuollon ammattilaisten toimesta, jotta lääkehoito voidaan toteuttaa turvallisesti ja tarkoituksenmukaisesti.
Itsehoitolääkkeet ja ravintolisät voivat vaikuttaa elimistön toimintaan yllättävällä tavalla. Lisäksi niillä voi olla ennalta arvaamattomia yhteisvaikutuksia keskenään tai käytössä olevien reseptilääkkeiden kanssa. Kun ostat itsehoitolääkkeitä tai ravintolisiä, varmista terveydenhuollon ammattilaiselta niiden sopivuus sinulle. Keskustelussa on hyvä käydä läpi käytössä oleva lääkitys, esimerkiksi omaa lääkityslistaa apuna käyttäen.
Itsehoitolääkkeet on tarkoitettu vain tilapäiseen ja lyhytaikaiseen käyttöön ellei lääkäri ole toisin määrännyt. Mikäli oire tai vaiva ei helpotu itsehoitolääkkeen lyhytaikaisella ohjeen mukaisella käytöllä, on syytä kääntyä oman terveysaseman ja lääkärin puoleen.
Suhtaudu varauksella erityisesti tulehduskipulääkkeiden, kuten ibuprofeenin (esim. Burana tai Ibumax) tai suuriannoksisen (500 mg) asetyylisalisyylihapon (aspiriini) käyttöön. Pitkäaikaisessa käytössä ne altistavat mahalaukun ja suoliston verenvuodoille. Lisäksi ne nostavat verenpainetta sekä voivat heikentää munuaisten toimintaa ja aiheuttaa sydämen vajaatoiminnan pahenemista. Tulehduskipulääkkeillä on myös paljon yhteisvaikutuksia reseptilääkkeiden kanssa (mm. tietyt verenpainelääkkeet ja mielialan hoitoon käytettävät lääkkeet).
Turvallisin itsehoidosta ostettava kipulääke iäkkäille on parasetamoli (esim. Panadol, Para-Tabs). Tämänkin käytössä on tärkeää huomioida valmisteen oikea ja ohjeiden mukainen käyttö sekä parasetamolin kokonaismäärä, jos käytössä on myös parasetamolia sisältäviä reseptilääkkeitä. Yliannos parasetamolia voi olla vaarallinen.
Tiettyjä itsehoidosta ostettavia valmisteita on turvallisuussyistä käytettävä vain lääkärin määräyksestä tai suosituksesta. Tällaisia valmisteita ovat esimerkiksi pieniannoksinen asetyylisalisyylihappo (aspiriini) tai kaliumlisä. Valmisteiden omatoimiseen käyttöön ilman asianmukaista seurantaa voi liittyä merkittävien haittavaikutusten riski.