Blogikirjoitus
Blogikirjoitus: Fysioterapeutin kokemuksia työstä kipupotilaiden kanssa
2.9.2026
Pitkittynyt kipu on paljon enemmän kuin oire. Se voi muuttaa ihmisen arkea, identiteettiä, ihmissuhteita ja hallinnan tunnetta omasta elämästä. Kivun kohtaaminen terveydenhuollossa vaatii enemmän kuin oireiden kartoittamista tai hoitosuunnitelman laatimista.
Luottamus ei synny itsestään, se pitää rakentaa
Ensimmäinen tapaaminen usein määrää sen syntyykö luottamusta ihmisten välille. Monella kipupotilaalla on kokemus siitä, ettei hän ole aiemmin tullut kuulluksi tai ymmärretyksi. Menneitä kokemuksia et voi muuttaa, mutta voit rakentaa niiden rinnalle uuden. Sellaisen kokemuksen, jossa ihminen tuntee olevansa turvassa ja huomaa, ettei hänen tarvitse selvitä yksin.
Luottamuksen syntyyn usein riittää se, että ammattilaisena meillä on riittävästi aikaa olla aidosti läsnä ja kuunnella, kun ihminen haluaa kertoa oman tarinansa. Ilman aitoa kuuntelemista ja ymmärtämistä meidän on vaikea päästä kiinni niihin tekijöihin kuten huoliin, pelkoihin, epävarmuuteen tai kuormittaviin elämäntilanteisiin, jotka kietoutuvat kivun ympärille. Ilman aitoa kuuntelemista menetämme usein myös mahdollisuuden ymmärtää mitkä tekijät kivusta huolimatta tuovat luottamusta, vakautta tai iloa elämään. Kivun kohtaamisessa myös käytetyillä sanoilla on valtavasti merkitystä, sillä ne muovaavat käsitystä kivusta ja ymmärrystä kipuun liittyvistä tekijöistä. Kohtaamisten aikana pyrin itse käyttämään aina toipumista tukevaa ja toiveikkuutta lisäävää kieltä. Tärkeintä on etenkin auttaa ymmärtämään miten ihminen voi itse vaikuttaa kipuun.
Uskallatko katsoa oireen taakse?
Pitkittynyttä kipua ei voi tarkastella irrallaan muusta elämästä. Stressi, taloudelliset huolet, mielenterveyden kuormitus tai yksinäisyys voivat kaikki vaikuttaa siihen, miten kipu koetaan ja kuinka sen kanssa pärjätään arjessa. Siksi myös hoidon tulee olla kokonaisvaltaista. Tämä haastaa meitä ammattilaisia katsomaan oireiden taakse. Joskus vastaanotolle tuleva ihminen ei tarvitse ensimmäiseksi uutta harjoitetta tai tutkimusta, vaan kokemuksen siitä, että hänen tilanteensa nähdään kokonaisuutena. Moniammatillinen yhteistyö on tärkeää juuri siksi, että kipu ei useinkaan rajoitu yhden ammattiryhmän ratkaistavaksi.
Pitkittynyt kipu on usein myös kriisi, jonka käsittely vie aikaa. Hyväksymiseen liittyy monia vaiheita, eikä niitä voi kiirehtiä. Ammattilaisen tehtävä ei ole vetää ihmistä eteenpäin omaan tahtiin, vaan kulkea rinnalla siinä vaiheessa, jossa hän juuri sillä hetkellä on.
Huomion siirtäminen takaisin elämään
Ajattelen, että ammattilaisen tehtävä ei ole kantaa ihmistä loputtomasti. Tehtävämme on auttaa häntä löytämään uudelleen omat voimavaransa ja keinonsa vaikuttaa omaan elämäänsä. Usein juuri pienet askeleet ovat suurimpia. Kävely postilaatikolle tai ensimmäinen paluu mielekkään tekemisen pariin voi vahvistaa tunnetta omasta pystyvyydestä enemmän kuin osaamme arvata. Jos rakas harrastus ei onnistu entiseen tapaan, voisiko sen toteuttaa uudella tavalla? Jos toimintakyky on heikentynyt, mikä olisi seuraava pieni askel eteenpäin? Kun ihminen huomaa pystyvänsä jälleen toimimaan, myös pelko alkaa väistyä.
Pitkittyneessä kivussa onkin paljon kyse hallinnan tunteesta. Kipu voi vähitellen kaventaa elämää ja siirtää huomion siihen, mitä ei enää pysty tekemään. Toipumisen kannalta merkittävä muutos tapahtuu usein silloin, kun huomio alkaa siirtyä takaisin siihen, mikä on edelleen mahdollista. Lääkkeettömät kivunhallintakeinot, vertaistuki ja turvallinen liike eivät välttämättä poista kipua, mutta ne voivat lisätä tunnetta omasta vaikutusmahdollisuudesta. Samalla ne voivat palauttaa toivoa.
Ehkä tärkein oivallus onkin, ettei pitkittyneen kivun hoidossa ole kyse täydellisen kivuttomuuden tavoittelusta. Kyse on siitä, että ihminen voi elää mahdollisimman täyttä ja merkityksellistä elämää kivusta huolimatta. Se alkaa usein yksinkertaisesta asiasta: joku pysähtyy kuuntelemaan, ottaa huolen vakavasti ja uskoo muutoksen olevan mahdollinen.
Kun kohtaat ihmisen, joka elää pitkittyneen kivun kanssa, kysy vähemmän kuinka voimakasta kipu on ja enemmän mitä kipu hänen elämässänsä merkitsee.
Kirjoittajina Milla Nybacka, kuntoutuspalveluiden fysioterapeutti sekä Teemu Elomaa, kliinisen fysioterapian asiantuntija Keski-Suomen hyvinvointialueelta.
Tämä blogi on osa Keski-Suomen hyvinvointialueen tuottamaa kipuviikon blogisarjaa. Kansallista Kipuviikkoa vietetään tänä vuonna 31.8.–6.9.2026.
Lisätietoja: