Blogi: Yhdessä rakennettu tulevaisuus

”Teet työtäsi sydämellä”, totesi minulle äiti, jonka teini-ikäisen pojan huostaanoton ja sijoituksen aikanaan valmistelin. Tämän palautteen merkitystä pohdin tänään kansainvälisenä sosiaalityön päivänä, jonka teemana on yhdessä rakennettu tulevaisuus. Kansainvälinen sosiaalityöntekijäjärjestö IFSW lanseerasi päivän vuonna 1997 ja vuodesta 2009 alkaen sitä on vietetty globaalisti aina maaliskuun kolmantena tiistaina. Päivän tarkoituksena on tuoda esiin sosiaalialan ammattilaisten työtä yhteiskuntarauhan edistäjinä, syrjäytymisen vähentäjinä ja hyvinvoinnin ja osallisuuden lisääjinä.

Sosiaalityö ei ole ollut minulle kutsumusammatti, vaan enemmänkin löytö. Yliopisto-opinnoista sain pätevyyden sosiaalityöntekijän ammattiin, mutta valmiuteni sosiaalityöhön sain ensimmäisten työvuosieni aikana. Aloitin nuorena sosiaalityöntekijänä vaativassa tehtävässä sijais- ja adoptiovanhempien valmentajana, mutta rinnallani kulki useamman vuoden ajan kokenut sosiaalityöntekijä mentorina. Kasvoin sosiaalityöntekijän identiteettiin työyhteisössä, jossa sosiaalityöllä oli vahva ja tunnustettu rooli.

Sosiaalityö on vienyt minut rikkaalle polulle. Se on mahdollistanut erilaiset tehtävät asiakastyössä, kehittäjänä, kouluttajana, asiantuntijana ja johtajana. Olen saanut vierailla venäläisissä lastenkodeissa, hakea uusia ideoita kansainvälisissä tapahtumissa ja kouluttautua lapsen oikeuksiin Etiopiassa yhdessä paikallisten työntekijöiden kanssa. Koskettavimpia jälkiä ovat kuitenkin jättäneet lapset, joilla ei ole ollut erilaisista syistä johtuen mahdollisuutta elää siinä kodissa, johon he ovat syntyneet vaan, jotka ovat tarvinneet sijaiskodin. Muistoissa on surujen ja huolien lisäksi paljon iloa. Kuten vierailumme ensimmäisen sijoitettujen lasten osallisuusryhmän, Mäyrän, kanssa Mäntyniemessä. Pikku poika pelasi shakkia presidentti Niinistön kanssa ja munkki suupielessään hän kysyi presidentiltä, osaako hän syödä munkkia siten, ettei sokeri sotke hänen huuliaan.

Pienessä tiimissämme sosiaalialan osaamiskeskuksessa meillä on lähes aina sosiaalityön opiskelija loppuvaiheen opintoihinsa liittyvässä harjoittelussa. Mietin monesti, millaista kuvaa välitän hänelle sosiaalityöntekijän työstä nykyisessä toimintaympäristössä. Työ vaatii rohkeutta, onhan sosiaalityöntekijän lakisääteisenä velvollisuutena olla asiakkaidensa oikeuksien puolustaja. Hänellä on velvollisuus tuoda esiin rakenteellisia epäkohtia. Monesti häntä haastavat vastakkainasettelut. Hän tekee työtä monimutkaisten ilmiöiden parissa, joihin tulisi löytää yksinkertaisia ja konkreettisia ratkaisuja. Hänen työnsä mahdollistuu luottamuksellisissa vuorovaikutussuhteissa, joiden syntymistä ei tue muutostoimintaympäristö. Hän joutuu joskus kamppailemaan asiakkaan edun ajamisen ja työnantajaa kohtaan tuntemansa lojaalisuusvelvoitteen välillä. Eikä hänen ole aina helppoa löytää keinoja yhdistää päätöksiä tekevä viranhaltijatyö vahvaa läsnäoloa edellyttävään kohtaamistyöhön.

Sosiaalityön perusta on yhteisötyössä ja sen ydintä on asiakkaan huomioiminen osana hänen yhteisöään. Suosittelenkin jokaiselle sosiaalityöstä kiinnostuneelle ja siitä päättävälle katsomaan italialaisen TV-sarjan Mina Settembre. Kaikessa keveydessäänkin ohjelma tarjoaa mielestäni upean näkökulman sosiaalityön ytimeen. Ohjelmassa sosiaalityöntekijä työskentelee perhekeskuksessa, joka sijaitsee keskellä asutusta. Hän kohtaa avun tarvitsijoita kortteleissa kulkiessaan. Hän on helposti tavoitettavissa ja asukkaat tuntevat hänet. Hänellä on laajat verkostot eri alojen ammattilaisiin. Kun hän kohtaa apua tarvitsevan, hän löytää aina verkostostaan jonkun, joka voi asiakasta auttaa. Hän hakee ja koordinoi avun kokonaisuutta. Sellaiseen sosiaalityöhön minä uskon, koska siihen sisältyy toivoa muutoksen mahdollisuudesta.

#WSWD2026 ja #Kansainvälinensosiaalityönpäivä2026.

Sointu Möller, erikoissosiaalityöntekijä, YTL
osaamiskeskuksen johtaja
Järvi-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus