Keski-Suomen ja koko Suomen perusterveydenhuollon ensisijainen ongelma on heikko hoidon jatkuvuus. Ilman hyvää jatkuvuutta ei saavuteta perusterveydenhuollossa parhaita terveyshyötyjä. Lisäksi hyvä jatkuvuus helpottaa asukkaiden asiointia palveluissa ja työ on ammattilaiselle mielekästä.
Palveluita käyttävät potilaat arvostavat hoidon jatkuvuutta. Potilaan kannalta on myös varsin oleellista, että jatkuvuus syventää potilaslääkäri -suhdetta, jolloin sensitiivisemmistä asioista puhuminen helpottuu ja päästään diagnostiikassa täten syvemmälle oireiden taakse. Potilaat hyötyvät merkittävästi siitä, että tutkimustoimet ovat jatkuvuuden myötä paremmin kohdistettuja ja diagnoosiin päästään nopeammin. Hoidon haitat potilaalle vähenevät.
Ammattilaiset arvostavat hoidon jatkuvuutta ja kokevat sen helpottavan työtänsä. Yleislääkäreillä tehdyissä selvityksissä on toistuvasti todettu, että hoidonjatkuvuus parantaa työtyytyväisyyttä. Kun tutkitaan saavutettuja hoitotuloksia, jatkuvuudella on selkeä tuloksia parantava vaikutus. Tätä voidaan tulkita niin, että lääkärillä on paremmat edellytykset onnistumiseen, kun hän on omalääkärin roolissa.
Laadun paranemista on tutkittu niin laatupoikkeamien, päivystyspalveluiden käytön kuin kuolleisuudenkin näkökulmasta. Kaikissa näissä nähdään jatkuvuuden myötä paranemista.
Toimintamalli pohjautuu ammatinharjoittajuuteen virkasuhteen sijaan. Tämän tarkoitus on tarjota kokeneelle lääkärille laaja vapaus toteuttaa työtään. Malli on myös joustava, sillä työmäärää voidaan säädellä vastuuväestön koon perusteella. Vastuuväestön koko voi olla 600 ja 2 500 asukkaan väliltä.
Ammatinharjoittamallin hallinnointi on kevyttä ja oikeanlaisella palkkiomallilla voidaan ohjata ammatinharjoittajien toimintaa haluttuun suuntaan. Näitä elementtejä voidaan toteuttaa myös virkapohjaisessa järjestelmässä, mutta ammattilaisen laaja vapaus toteutuu paremmin ammatinharjoittajamallissa.
