Sosiaalihuolto – näkymätön jättiläinen?

Sosiaalihuolto on ajautunut viime vuosina tilanteeseen, jossa kuulemme huolestuttavan usein eri yhteyksissä, että ”sosiaalihuolto ei näy tässä” tai ”sosiaalihuolto ei ole mukana”. Haluamme pysähtyä pohtimaan mitä sillä oikein tarkoitetaan? Sosiaalityöntekijöinä uskallamme kysyä, miten sosiaalihuolto voi olla näkymättä, jos yli puolet kuntien ja sote-kuntayhtymien sekä tulevien hyvinvointialueiden sote-talousarvioista on sosiaalihuoltoa? Miten olemme tehneet jostain niin suuresta niin näkymättömän? Ja toisaalta kuka sosiaalihuoltoa ei näe? Kuka sen unohtaa? Yleistäminen on kehittämistyössä vaaran paikka.  

Sanotaan, että sosiaalihuoltoa ei tunneta 

Sosiaalihuolto saa valitettavan vähän vetoapua esimerkiksi yrityksiltä – verrattuna vaikkapa terveydenhuoltoon. Julkinen terveydenhuolto hyötyy valtavasti siitä, että terveydenhuollon suuret yksityiset toimijat tuotteistavat, brändäävät ja markkinoivat palveluitaan - miljoonabudjeteilla. Sitä kautta ”terveyspalvelut” saavat kokonaisuudessaan näkyvyyttä ja tunnettuutta, olivat ne sitten julkista tai yksityistä ja vaikka palvelut eivät julkisella sektorilla täsmälleen samalla tavalla toimisikaan. 

Vastaavaa ilmiötä ei sosiaalihuollossa ole, joten meidän on tehtävä tämä brändääminen ja näkyväksi tekemisen työ itse – eikä sitä ole vielä oikein edes aloitettu. Vasta viime vuosina tuotteistaminen on noussut esiin, osin tietojohtamisen kirittämänä. Jos halutaan johtaa tiedolla, eikä vain tilastoilla, meidän on sanoitettava ja tuotteistettava palveluitamme. Tästä tuotteistamisesta hyötyy niin ammattilaiset kuin asiakkaatkin. Samalla kun sanoitamme palveluitamme tietojohtamisen tarpeeseen, sanoitamme niitä asiakkaillemme ja ammattilaisille. 

Sote-integraatio on ollut kehittämisen kärkenä jo useamman hallituskauden ajan. Välillä puhe on mennyt niin pitkälle, että unohdetaan, että integraatio toimii parhaiten silloin, kun nämä kaksi seisovat vahvasti omilla jaloillaan ja tukeutuvat toisiinsa asiakkaan tarpeen niin vaatiessa - ei itse tarkoituksena. Onnistuakseen integraatio vaatii, että molemmat jalat tekevät työnsä näkyväksi, jotta tiedetään milloin asiakkaan ja potilaan tilanteeseen apua toiselta ammattiryhmältä voi pyytää. Integraatio ei ole fuusio, jossa kaikki toiminnot sulautuvat yhdeksi mössöksi. Se on vahvaa ammatillista osaamista, oman toiminnan tarjoamista hyötykäyttöön asiakkaan parhaaksi.  

Moniammatillisuus on yhtä kuin sosiaali- ja terveydenhuolto 

Toivomme sosiaalityöntekijöinä, että kehittäjäkolleegamme sairaanhoitaja, lääkäri tai fysioterapeutti voi huoletta puhua kehittämisestä omasta ja potilaansa näkökulmasta, ei hänen tarvitse ”muistaa” tuoda esille sosiaalihuoltoa. Moniammatillisuudesta on voitava puhua niin että käsite on todella ”moniammatillisuus” eikä ”moniammatillisuus, jossa on mukana sosiaalihuolto”. Meidän on itse tuotava työtämme ja merkitystä asiakkaallemme esille, vain siten integraatio toteutuu parhaiten.  

Meidän on tehtävä töitä, että tietoisuus sosiaalihuollon sisällöistä ja mahdollisuuksista kasvaa positiivisessa hengessä. Tulemme edistämään tätä teemaa sosiaalihuollon kehittämisohjelmassa, jossa viisi työntekijää on aloittanut työskentelyn sosiaalihuollon kehittämisen parissa. Lisäksi Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa toimii sosiaalihuollon kehittämisohjelman lisäksi sosiaalihuollon osaajia, joilla on yhteinen halu tuoda sosiaalihuolto positiivisesti tarjolle asiakkaan asioiden eteenpäinviemiseksi. Haastamme kaikkia luopumaan toteamuksista, että ”sosiaalihuolto puuttuu tästä” muotoon ”sosiaalihuollon rooli tässä voisi olla tämä” Asia kerrallaan tietoisuus lisääntyy ja opimme toisiltamme.  

• Anu Pihl, ohjelmapäällikkö, Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus –ohjelma, Keski-Suomen hyvinvointialue
• Päivi Paavilainen, projektipäällikkö, sosiaalihuollon kehittämisohjelma, Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus –ohjelma, Keski-Suomen hyvinvointialue

Teksti julkaistu soteuudistus.fi-verkkosivulla 18.8.2022.