Hyvinvointialueiden tehtävät, velvoitteet ja rahoitus

Keski-Suomen hyvinvointialue julkaisi eilen 21.2.2024 tilinpäätöksen ennakkotiedot tilivuodelta 2023. Tulos on totta, ja se on rujo, -113,5 M€. Kuitenkaan tilanne Keski-Suomessa ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Kaikki Suomen 21 hyvinvointialuetta ovat tekemässä alijäämäisen tilinpäätöksen vuodelta 2023. Ennusteiden mukaan alueiden yhteenlaskettu alijäämä on noin -1,35 Mrd. euroa.

Mistä tämä kaikki sitten johtuu?

Lyhyesti sanottuna hyvinvointialueiden tehtävät ja velvoitteet sekä rahoitus ovat etääntyneet liian kauaksi toisistaan. Tämä ei ole ollut yksittäisen päätöksen seurausta, vaan yhteiskunnan kehityskulun tulos. Vaikka Keski-Suomen hyvinvointialueen talous oli viime vuonna yli 100 miljoonaa euroa alijäämäinen, niin samalla olimme jatkuvasti AVI:n ja Valviran valvonnan kohteena, koska emme kyenneet täyttämään lainsäädännössä asetettuja velvoitteita hoitoon pääsystä ja henkilöstömitoituksista. Ongelma ei ole uusi ja se ei ole syntynyt hyvinvointialueuudistuksen myötä. Näin on ollut myös kuntien järjestämisvastuun aikana ja haasteet ovat siirtyneet perintönä hyvinvointialueille. Koronapandemian ja kevään 2022 työtaisteluiden seurauksena hyvinvointialueet aloittivat toimintansa vuoden 2023 alussa tilanteessa, jossa hoitojonot ja henkilöstöpula olivat kasvaneet valtakunnallisesti ennätyksellisen suuriksi.

Hyvinvointialueiden palveluiden kustannukset katetaan valtion rahoituksella. Valtion rahoitus perustui vuonna 2023 laskennallisiin tekijöihin ja keskiarvoihin vuosilta 2021-2022. Valtion rahoitus ei siis ole koskaan vastannut hyvinvointialueille siirtyneiden palveluiden tosiasiallisia kustannuksia vuoden 2023 hintatasossa. Esimerkiksi kevään 2023 korkeaa palkkaratkaisua, ostopalveluiden hintojen nousua sekä ennätyksellisen korkeaa inflaatiota ja korkojen nousua ei ole huomioitu hyvinvointialueiden valtion rahoituksessa vuonna 2023.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksellinen alijäämä ei ole uusi asia. Itse asiassa näin on ollut hyvin pitkään, myös silloin, kun kunnat vastasivat sote-palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta. Kuntien aikana sote-palveluiden rahoitusalijäämä ”hukkui” kuntatalousjärjestelmän sisään. Tämä johtui siitä, että alijäämä jakaantui yli 300 kunnan ja sairaanhoitopiirin taseeseen. Kunnat pyrkivät selviytymään soten rahoitusalijäämästä eri keinoin: korottamalla veroja, sopeuttamalla muita ei-lakisääteisiä toimintoja, realisoimalla omaisuutta jne. Näitä keinoja hyvinvointialueilla ei ole käytettävissä. Hyvinvointialueuudistuksen seurauksena sote-palveluiden rahoitusalijäämä tuleekin ensimmäistä kertaa kansallisesti läpinäkyväksi.

Kevään kehysriihessä hyvinvointialueiden tehtävät ja velvoitteet

Maan hallitus valmistautuu huhtikuun puolivälissä pidettävään kehysriiheen. Kehysriihessä päätetään julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2025–2028. Suurimman mediahuomion kehysriihen alla on saanut lisäsopeutuksien määrä ja valtiontalouden kehykset. Hyvinvointialueiden osalta JTS:ssa tarkastellaan rahoituksen riittävyyden lisäksi myös hyvinvointialueiden tehtäviä ja velvoitteita. Rahoituksen rinnalla nyt on aika kiinnittää erityistä huomiota hyvinvointialueiden tehtäviin ja velvoitteisiin. Kehysriihessä valtioneuvoston tulee asettaa selkeä euromääräinen tavoite hyvinvointialueiden tehtävien ja velvoitteiden keventämiseksi. Euromääräisen tavoitteen voi sitoa esimerkiksi meneillään olevaan palvelureformiin.

On epärealistista ajatella, että hyvinvointialueet voisivat prosesseja tehostamalla ja toimintatapoja uudistamalla kattaa tehtävien ja rahoituksen epätasapainosta johtuvan miljardiluokkaan nousevan alijäämän. On hyvä havahtua, että suomalaisten ikääntyessä alijäämä vain syvenee tulevina vuosina.

Tämä johtuu siitä, että:

1. Ikä on yksittäisenä tekijänä suurin sotepalveluiden kysyntää selittävä tekijä ja

2. pätevyysvaatimukset ja mitoitukset täyttävä henkilöstön saatavuus on entistä haastavampaa työikäisen väestön pienentyessä.

Nuoria ikäluokkia ei voi tulevaisuudessa kouluttaa yksinomaan sote-palveluita varten. Suomi tarvitsee osaavaa työvoimaa myös muille toimialoille.

Normien purku ei ole mitenkään uusi teema. Normien purusta julkisen talouden tervehdyttämiseksi on keskusteltu vuosikymmeniä. Keskustelusta huolimatta normien määrä on tosiasiassa vain kasvanut. Nyt on suunta käännettävä ja aloitettava määrätietoinen lainsäädäntötyö hyvinvointialueiden tehtävien ja velvoitteiden sovittamiseksi nykyiseen ja tulevaan toimintaympäristöön.

Lasse Leppä
toimialajohtaja, konsernipalvelut
Keski-Suomen hyvinvointialue