Hyppää pääsisältöön

Palvelemme jouluna ja vuodenvaihteessa osin rajoitetuin aukioloajoin.

Katso poikkeusaukioloajat täältä.
Kaunis metsämaisema.

Blogikirjoitus

Hoitotahto - Miten tahtoisit elää elämäsi loppuvaiheen - entä kuolla?

3.11.2021

Kirjoittaessani tätä tekstiä radiosta kuului Katri Ylanderin Jos tänään kuolen. Laulu siivitti ajattelemaan, mitä on hyvä kuolema. Sen pohtiminen on oleellisen tärkeää, kun käsitellään hoitotahtoa. Onko olemassa hyvää kuolemaa vai pitäisikö pohtiakin, mitä on hyvä elämä – vai onko se sama asia? On hyvä pohtia, mikä minulle on tärkeää. Mitkä arvot ohjaavat elämääni? Mihin asioihin voin ja haluan itse vaikuttaa? Kuolema ei kysy aikaa eikä paikkaa, ei myöskään ikää. Siksi onkin tärkeää pohtia näitä teemoja etukäteen. Uskon sen aikanaan mahdollistavan hyvän kuoleman ja vapauttavan energiaa elämiseen; kaikkeen siihen, minkä kokee merkityksellisenä.

Työssämme Keski-Suomen Syöpäyhdistyksellä, kohtaamme syöpään sairastuneita ja heidän läheisiään. Asiakkaallamme voi olla takana pitkä sairastumisaika tai sairaus on löytyessään jo pitkälle edennyt. Kehittynyt lääketiede on mahdollistanut sairastuneille aina vain enemmän syntymäpäiviä, mutta myös elämää syövän kanssa. Vakavasti sairastuminen saa ihmisen usein pohtimaan elämän rajallisuutta, kuoleman mahdollisuutta. Tällöin ihminen alkaa järjestää käytännön asioita. Suosittelemme keskustelemaan hoitotahdosta hoitavan henkilöstön kanssa, sillä he osaavat ennakoida, minkälaisia tilanteita sairauteen voi liittyä. Viimeistään tässä vaiheessa hoitotahon olisikin oltava valmis keskustelemaan asioista ja tarvittaessa ohjata hoitotahdon, edunvalvontavaltakirjan ja testamentin laatimisessa.

Pienet toiveet saavat suuren merkityksen

”Toivon, että eri ruokalajit aseteltaisiin lautaselleni erikseen. Toivon, että saan aina peseytymisen jälkeen kääriytyä lämpimään kylpytakkiin. En halua kuunnella oopperaa”. Nämä arkisilta kuulostavat toiveet voisivat lukea hoitotahdossani (Enni Leppänen) niiden elämän loppuvaiheen tahdonilmaisujen ohella, joita laki velvoittaa noudattamaan. Pieniltä tuntuvat hoitoa ja hoivaa koskevat toiveet voivat kuitenkin saada suuren merkityksen, ellei niistä pysty enää itse vaikkapa pitkälle edenneen muistisairauden vuoksi kertomaan. Kun hoitajat ja muut auttavat tahot saavat hoitotahdon kautta tietoonsa autettavan mieltymykset ja sen, mistä hän ei pidä, itsemääräämisoikeuden toteutuminen mahdollistuu ja arki sujuu paremmin.

Mitä hoitotahto tarkoittaa?

Hoitotahdolla ilmaistaan, miten ihminen haluaa itseään hoidettavan tilanteessa, jossa ei pysty itse osallistumaan hoitopäätökseen. Jo vuodesta 1993 potilaslain mukaan on potilaalla ollut itsemääräämisoikeus ja viranomaisilla velvollisuus noudattaa potilaan tahtoa.

Hoitotahto on oikeudellisesti sitova asiakirja. Sillä ei ole tiettyä muotoa, mutta kirjallinen hoitotahto on suullista hoitotahtoa suositeltavampi vaihtoehto. Suullisesti tehdystä hoitotahdosta tulee potilasasiakirjoja koskevan asetuksen mukaan tehdä selkeä, potilaan itsensä varmentama merkintä potilasasiakirjoihin. Hoitotahdolle löytyy valmiita asiakirjamalleja esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tai Muistiliiton verkkosivuilta tai sen voi tehdä esimerkiksi Omakanta-palvelussa . Kirjalliseen hoitotahtoon kannattaa käyttää kahta todistajaa.

Hoitotahtokortissa henkilö kertoo tehneensä hoitotahdon ja mistä se on löydettävissä. Jos ihminen on esimerkiksi tajuton, henkilökunta voi tällöin saada helpommin tiedon hoitotahdon olemassaolosta. Korttia olisi hyvä pitää esimerkiksi lompakossa. 

Asioiden hoito toivotulla tavalla voinnin heikentyessä

Hoitotahdon lisäksi jokaisen on tärkeää muistaa edunvalvontavaltuutuksen tekeminen hyvissä ajoin, jotta on mahdollista päättää, kuka omia asioita hoitaa, jos siihen ei enää itse kykene. Hoitotahtoa ja edunvalvontavaltuutusta tehdessä kannattaa keskustella siitä rohkeasti omien läheisten kanssa. Myös esimerkiksi sairastuneen tai ikääntyneiden läheisten ja heidän hoidostaan vastaavien olisi tärkeää ottaa asia puheeksi ja auttaa tarvittaessa hoitotahdon ja edunvalvontavaltuutuksen tekemisessä. Näin hoitoa voidaan toteuttaa ja asioita hoitaa tahdotulla ja toivotulla tavalla voinnin heikentyessä.

Kirjoittajat:

  • Riitta-Liisa Sallinen, terveydenhoitaja, Keski-Suomen Syöpäyhdistys
  • Enni Leppänen, Muistiluotsi, Keski-Suomen Muistiyhdistys
  • Mari Rantamäki, projektipäällikkö, palveluketjut, Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelma
  • Merja Ahonen, projektipäällikkö, osastohoidon kehittäminen, Rakenneuudistusta tukeva alueellinen valmistelu -hanke